OHJEITA:
Loimitus:
Sateella ja/tai kovalla tuulella sininen sadeloimi
Kovalla pakkasella (-15 tai enemmän) ruskea toppaloimi
Pärjää pääasiassa ilman loimea
Ruoka (aamu + ilta):
0,5 l kauraa
1,5 dl progressia
0,5 dl kivennäistä
tehdään itse, valmiina sangossa
Tarhataan ilman riimua
Kiitos!
T: Aura
JYRINÄ
kutsumanimi: Jyke
rotu: suomenhevonen sukupuoli: ruuna säkäkorkeus: 158cm syntynyt: 2009, 13-vuotias koulutustaso: heA / 80cm tuoja: Hepe, VRL-11094 kotitalli: Kodonkulma Jyke on Auran entinen hoitohevonen, nykyinen ylläpitohevonen. |
kuva: ransu.kuvat.fi
|
"Laiska, tahmea, mitäänsanomaton." − Luuserit
On totta, ettei Jyke ollut paikalla, kun ylimääräistä energiaa jaettiin. Se on hitaanlainen ja käynnistyminen vie aikaa, mutta toiselta kantilta ajatellen ei ainakaan tarvitse pelätä, että se säikkyisi tai säheltäisi ylimääräisiä. Hoidettaessa se olla möllöttää paikoillaan kuin tatti - paitsi jos karsinan ovi on jäänyt auki tai kiinnitysköysi turvan ulottuville. Ruuna on turhankin hyvä avaamaan lukkoja ja solmuja, joten siinä asiassa sen kanssa saa olla tarkkana. Eihän se koskaan vaella kauas, mutta tietysti yksinään haahuileva irtohevonen saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, jollei muutoin, niin muiden ruoka-annoksille ainakin. Aluksi Jyke voi tosiaan vaikuttaa mitäänsanomattomalta ja välinpitämättömältä. Se hyväksyy kaikki hoitotoimenpiteet eikä hillu - joskus se tuntuu suorastaan juurtuneen siihen mihin on sattunut jäämään. Varsinkin lapset ja liian varovaiset väistämiskehoitukset otus saattaa jättää kokonaan huomioimatta, joten kokemattomat hoitajat voivat joutua pyytämään apua uskottavammalta auktoriteetilta. Varpaitakaan Jyke ei tallo tahallaan, muttei kyllä katso, mihin kavionsa asettaa. Kavioiden nostaminen maasta tuottaa usein vaikeuksia, sillä ruuna tuskin nostaa koipiaan ainakaan ensimmäisestä pyynnöstä. Sitä saa hyvinkin maanitella, manata, kutitella ja kirota, ja lopulta nyhtää vuohistupsuista ennen kuin mitään tapahtuu, ja sittenkin tiedossa on raskas nojailukilpailu, josta vain henkisesti vahvempi voi selvitä voittajana. Tämä on joku Jyken oma juttu, jolla se testaa hoitajiensa kanttia. Ajan myötä, kun siihen on tutustunut paremmin, homma käy helpommaksi ja Jykestä itsestään löytyy seurallisempia puolia. Se pitää pitkistä harjaushetkistä ja kunnon rapsutuksista. Mikään herkkänahkainen se ei ole, eikä kumisuan kanssa tarvitse varoa. Tuttuja hoitajia se kehtaa myös vähän kiusatakin, kuten ratsata taskuja tai tonkia harjakoria. Joskus se yltyy ihan röyhkeäksikin. Talutettaessa vauhti ei päätä huimaa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, ja etenkin keväisin ja kesäisin saattaa olla helpoin ratkaisu kiepauttaa riimunnaru turvan ympäri, ettei jätkä jyrää omine lupineen lähimpään vihreään länttiin. Siitä sitä ei nosta pirukaan.
Ratsastettaessakaan ei saa mitään ilmaiseksi, jos haluaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kaivertaa uraa syvemmäksi. Jykeä on heräteltävä hyvä tovi ja alkuverryttelyyn voi huoletta käyttää melkein tunnin, jotta ruuna pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Se on hieman raskas edestä, voi painaa kädelle, eivätkä jalat aina tahdo nousta niin hyvin kuin olisi suotavaa. Siihen auttavat kuitenkin aika, ympyrät ja temponvaihdokset. Vauhtiin päästyään Jyke on nöyrä ja yritteliäs, ja siltä löytyy sekä liikettä että isompia vaihteita. Se vain testaa, onko ihan pakko, jos ei millään viitsi. Ratsastajalta vaaditaan siis uskoa, että näinkin hitaasta hevosesta on johonkin. Ajoittain se saattaa ihan innostuakin jopa vallan laadukkaaseen laukkaan tai vaikka sänkipeltoralliin. Ruunan askeleet ovat isohkot, mutta miellyttävät. Erityisesti käynti on hyvää, matkaavoittavaa, ja siinä keinuisi vaikka iltaan asti. Alkukankeudesta huolimatta Jyke tuntuu loppujen lopuksi pitävän kaikenlaisesta tekemisestä ja lähtee mielellään töihin, vaikka unohtuukin helposti omiin maailmoihinsa, eikä jaksa keskittyä hinkkaamaan yhtä asiaa kovin pitkää aikaa. Vaihtelu, kuten esimerkiksi maapuomit tai kavaletit, pitävät osaltaan mielen virkeänä. Esteistäkin se pitää, vaikka kolisteleekin puomeja jonkin verran ennen kuin muistaa taas jalkansa, ja verryttelyn kanssa saa olla tarkkana, ettei ratsu väsy liikaa, eikä energiaa riitä enää varsinaiseen suorittamiseen. Lasten tai aloittelijoiden kuljettimena se toimii mainiosti, kun silloin harvemmin tarvitsee tehdä mitään - riittää, että kulkee eteenpäin puoliksi kuulolla. Maastossa Jyken parhaat puolet tulevat esiin. Se on luotettava ratsu, jonka kanssa voi turvallisin mielin lähteä melkein minne vain, sillä se ei pelkää mitään ja löytää aina takaisin kotiin. Se on myös ajo-opetettu, joten satunnainen kärryttelykään ei ole lainkaan huono ajatus. Talvella kärryt voi vaihtaa rekeen, pulkkaan tai vaikka suksiin, Jyke ei pane pahakseen outojakaan ideoita.
Kaikenkaikkiaan Jyke on siis kiltti, rauhallinen ja osaava, mutta tarvitsee kannustusta ja auktoriteettia tarjotakseen parastaan.
On totta, ettei Jyke ollut paikalla, kun ylimääräistä energiaa jaettiin. Se on hitaanlainen ja käynnistyminen vie aikaa, mutta toiselta kantilta ajatellen ei ainakaan tarvitse pelätä, että se säikkyisi tai säheltäisi ylimääräisiä. Hoidettaessa se olla möllöttää paikoillaan kuin tatti - paitsi jos karsinan ovi on jäänyt auki tai kiinnitysköysi turvan ulottuville. Ruuna on turhankin hyvä avaamaan lukkoja ja solmuja, joten siinä asiassa sen kanssa saa olla tarkkana. Eihän se koskaan vaella kauas, mutta tietysti yksinään haahuileva irtohevonen saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, jollei muutoin, niin muiden ruoka-annoksille ainakin. Aluksi Jyke voi tosiaan vaikuttaa mitäänsanomattomalta ja välinpitämättömältä. Se hyväksyy kaikki hoitotoimenpiteet eikä hillu - joskus se tuntuu suorastaan juurtuneen siihen mihin on sattunut jäämään. Varsinkin lapset ja liian varovaiset väistämiskehoitukset otus saattaa jättää kokonaan huomioimatta, joten kokemattomat hoitajat voivat joutua pyytämään apua uskottavammalta auktoriteetilta. Varpaitakaan Jyke ei tallo tahallaan, muttei kyllä katso, mihin kavionsa asettaa. Kavioiden nostaminen maasta tuottaa usein vaikeuksia, sillä ruuna tuskin nostaa koipiaan ainakaan ensimmäisestä pyynnöstä. Sitä saa hyvinkin maanitella, manata, kutitella ja kirota, ja lopulta nyhtää vuohistupsuista ennen kuin mitään tapahtuu, ja sittenkin tiedossa on raskas nojailukilpailu, josta vain henkisesti vahvempi voi selvitä voittajana. Tämä on joku Jyken oma juttu, jolla se testaa hoitajiensa kanttia. Ajan myötä, kun siihen on tutustunut paremmin, homma käy helpommaksi ja Jykestä itsestään löytyy seurallisempia puolia. Se pitää pitkistä harjaushetkistä ja kunnon rapsutuksista. Mikään herkkänahkainen se ei ole, eikä kumisuan kanssa tarvitse varoa. Tuttuja hoitajia se kehtaa myös vähän kiusatakin, kuten ratsata taskuja tai tonkia harjakoria. Joskus se yltyy ihan röyhkeäksikin. Talutettaessa vauhti ei päätä huimaa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, ja etenkin keväisin ja kesäisin saattaa olla helpoin ratkaisu kiepauttaa riimunnaru turvan ympäri, ettei jätkä jyrää omine lupineen lähimpään vihreään länttiin. Siitä sitä ei nosta pirukaan.
Ratsastettaessakaan ei saa mitään ilmaiseksi, jos haluaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kaivertaa uraa syvemmäksi. Jykeä on heräteltävä hyvä tovi ja alkuverryttelyyn voi huoletta käyttää melkein tunnin, jotta ruuna pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Se on hieman raskas edestä, voi painaa kädelle, eivätkä jalat aina tahdo nousta niin hyvin kuin olisi suotavaa. Siihen auttavat kuitenkin aika, ympyrät ja temponvaihdokset. Vauhtiin päästyään Jyke on nöyrä ja yritteliäs, ja siltä löytyy sekä liikettä että isompia vaihteita. Se vain testaa, onko ihan pakko, jos ei millään viitsi. Ratsastajalta vaaditaan siis uskoa, että näinkin hitaasta hevosesta on johonkin. Ajoittain se saattaa ihan innostuakin jopa vallan laadukkaaseen laukkaan tai vaikka sänkipeltoralliin. Ruunan askeleet ovat isohkot, mutta miellyttävät. Erityisesti käynti on hyvää, matkaavoittavaa, ja siinä keinuisi vaikka iltaan asti. Alkukankeudesta huolimatta Jyke tuntuu loppujen lopuksi pitävän kaikenlaisesta tekemisestä ja lähtee mielellään töihin, vaikka unohtuukin helposti omiin maailmoihinsa, eikä jaksa keskittyä hinkkaamaan yhtä asiaa kovin pitkää aikaa. Vaihtelu, kuten esimerkiksi maapuomit tai kavaletit, pitävät osaltaan mielen virkeänä. Esteistäkin se pitää, vaikka kolisteleekin puomeja jonkin verran ennen kuin muistaa taas jalkansa, ja verryttelyn kanssa saa olla tarkkana, ettei ratsu väsy liikaa, eikä energiaa riitä enää varsinaiseen suorittamiseen. Lasten tai aloittelijoiden kuljettimena se toimii mainiosti, kun silloin harvemmin tarvitsee tehdä mitään - riittää, että kulkee eteenpäin puoliksi kuulolla. Maastossa Jyken parhaat puolet tulevat esiin. Se on luotettava ratsu, jonka kanssa voi turvallisin mielin lähteä melkein minne vain, sillä se ei pelkää mitään ja löytää aina takaisin kotiin. Se on myös ajo-opetettu, joten satunnainen kärryttelykään ei ole lainkaan huono ajatus. Talvella kärryt voi vaihtaa rekeen, pulkkaan tai vaikka suksiin, Jyke ei pane pahakseen outojakaan ideoita.
Kaikenkaikkiaan Jyke on siis kiltti, rauhallinen ja osaava, mutta tarvitsee kannustusta ja auktoriteettia tarjotakseen parastaan.
kuva: ransu.kuvat.fi |
Aura ja Jyke kohtasivat ensimmäisen kerran vuosi sen jälkeen, kun Aura oli muuttanut isänsä kanssa pois Porvoosta. Ensimmäinen vuosi uudella paikkakunnalla meni sopeutumisessa, mutta ilman hevosia ei ollut elämää, joten talli oli löydettävä. Aluksi tyttö toimi pelkästään suomenhevosen hoitajana, kunnes tallielämä salakavalasti alkoi viedä enemmän ja enemmän aikaa, ja lopulta Aura oli jälleen lähes täysipäiväinen tallityttö uudessa porukassaan.
Kun tallin omistaja päätti muutaman vuoden kuluttua keskittyä omiin matkaratsastushaaveisiinsa vain parin hevosen voimin, oli kaikille Jyken tunteville sanomattakin selvää, ettei ruuna kuulunut siihen joukkoon - matkaa sillä kyllä voi ratsastaa, muttei aikaa. Omistaja tarjosi suomenhevostaan Auralle ylläpitoon. Tyttö sai muutaman kuukauden aikaa harjoitella hevosenomistajan arkea yhdessä omistajan kanssa sillä välin kun muut hevoset menivät kaupaksi yksi kerrallaan. Tallin ollessa viimein tyhjillään tuli Auran aika etsiä melkein-omalle elätilleen uusi kotipaikka. |
|
|
kuva: ransu.kuvat.fi |
virtuaalihevonen│a sim-game horse
